On mielenkiintoista olla taas ulkomaalainen vieraassa kulttuurissa. Tuntuu vain niin kovin villiltä olla melkein kuin "maahanmuuttaja" muiden mamujen kanssa suurkaupungin nukkumalähiössä. Tai no, on tietenkin vähän ylimielistä sanoa noin, koska olen kuitenkin valkoihoinen, "rikas", hyvistä olosuhteista ja vapaasta tahdosta tänne tullut, sekä vain vajaan yhdeksän kuukauden visiitillä täällä. Asiani ovat paljon paremmin kuin niin monella muulla. Silti tykkään leikitellä ajatuksella maahanmuuttajuudesta, ja siitä, miksi minä olisin yhtään sen erityisempi kuin joku toinen ei-portugalilainen.
Eilen menin lataamaan prepaid-korttejani paikalliseen pikkukojuun, jossa omia prepaid-korttejaan oli lataamassa melkolainen joukko pääosin Portugalin entisistä siirtomaista tulleita ihmisiä. Minut tunnistettiin heti ulkomaalaiseksi, ja kojun pitäjä kyseli mistä päin olen, kun hän ei ennen minua ole nähnyt. Siinä sitten juteltiin tovi jos toinenkin. Hän kertoi eräästä toisesta suomalaisesta, joka täällä asuu myös, pitäähän maahanmuuttajien verkostoitua...
Kaikkein mukavinta on kuitenkin saada kutsuja paikallisten luo. Nähdä paikallisia ihmisiä, tutustua heidän tapoihinsa ja kieleensä. Olisin hyvin yksin täällä, ellei kukaan paikallinen ottaisi siipiensä suojaan ja näyttäisi paikallista elämänmenoa. Siksi tuntuu niin julmalta huomata, miten stereotyyppisesti maahanmuuttajat leimataan ympäri maapalloa ja jaetaan toivottuihin ja epätoivottuihin kansalaisiin sulkien osa lopulta täysin omiin oloihinsa. Mitenkä sitä koskaan oppisi paikallisiin tapoihin, jos aina kokisi olevansa epätoivottu ja ulkopuolelle jätetty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti