sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Valintojen maailma matkalaukkuostoksilla

Kovin pitkään en näemmä osannut blogissa hiljaiseloa pitää. Tämän kertainen päivitys liittyy kuitenkin astetta käytännöllisempiin matkustusasioihin, nimittäin matkalaukkuihin, matkavaakoihin ja niiden valintaan. (Ja tämä kaikki tietenkin äärimmäisen subjektiivisesta näkökulmasta, heh!)

Tehdessämme lähtöä Oxfordista, ajauduimme klassiseen tilanteeseen, jossa tavarat eivät mahtuneet matkalaukkuihin. Ihmeen vähällä tavarallahan me vuoden asuimisesta selvisimme, mutta matkalaukkutila oli silti arvioitu alakanttiin. Ei auttanut muu kuin lähteä kiertämään Oxfordin matkalaukkukauppoja, joita löysimme kaksi, Debenhamin ja Boswellin. Vaikka valikoimaa oli vain kahden kaupan verran, onnistuimme käyttämään useamman tunnin juuri meidän tarpeisiimme oikeanlaisen  matkalaukun löytämiseksi.

Heathrow ja meidän vetolaukut

Matkalaukkukaupoille lähdettäessä pitää ensin tehdä tärkeä ratkaisu sen suhteen, haluaako nelipyöräisen vai kaksipyöräisen mallin. Molemmissa on puolensa: Jos rullailee matkatavaroita pääasiassa lentokenttien sileillä laattalattiolla ja hotellien auloissa, neljän pyörivän rullan avulla liukuva malli on varmasti vakaa ja mukava sivuvaunu vierellä kuljetettavaksi. Etu korostuu isompien matkalaukkujen kanssa. Nelipyöräisten takuu ei kuitenkaan kata rikkoutumisia, jotka johtuvat laukkujen raahaamisesta epätasaisissa maasto-olosuhteissa kahdella pyörällä perässä vetäen. Lisäksi halvimpien laukkujen pyörät ovat lähinnä epäkäytännöllisiä muovirullia, jotka jumittavat pienistä kivistä ja rikkoontuvat helposti ruumaan heitettäessä.

Meidän kaikki laukkumme ovat kaksipyöräisiä. Niitä on ehkä raskaampaa vetää perässä, mutta niiden pehmeät suuret pyörät kulkevat paljon paremmin mukulakivillä ja kaupungilla raahaten. Pyörissä kannattaa kiinnittää huomiota laatuun, esim. miltä niiden laakerit tuntuvat ja miten ne on kiinnitetty laukkuun. 23 kiloa painava laukku on iso rasite pyörille, ja ellei niitä ole kiinnitetty laukkuun hyvin, ne lässähtävät pian vaakatasoon ja irtoavat. Kaksipyöräiset ja rullaluistinpyörillä varustetut laukut  ovat hiljaisia ja helppoja vetää, vievät vähemmän tilaa ja niissä on vähemmän rikkuvia osia kuin osa nelipyöräisistä. Kaksipyöräisten suosiminen liittyy myös siihen, että kaikki laukkumme ovat pehmeäkantisia. Ne eivät kolhiinnu niin helposti ruumassa ja ne ovat usein myös kevyempiä ja niiden pakkaaminen sisäkkäin on helpompaa, sillä ne joustavat molempiin suuntiin.

Muutama lisäkilo matkassa, mutta British Airways on tässä suhteessa loistovalinta!

Kuinka paljon matkalaukusta kannattaa maksaa? Rahalla saa monesti kestävämpää laatua ja kattavampaa takuuta, mutta edullisemmatkin laukut ovat kelpo ostoksia, kunhan osaa kiinnittää huomiota laukun yksityiskohtien toimivuuteen ja kestävyyteen. Samsonite myy nykyään ties millä varashälyttimillä varustettuja luksuslaukkuja, joskin saman firman karvalakkimalleissakin on maailmanlaajuinen takuu ja lentokenttien turvatarkastuksissakin niiden avaamista varten on omat avaimensa. Meillä kuljetustarpeen on useimmiten onnistunut täyttämään halvemmat merkit kuin Samsonite. Luotamme siihen, että jos laukku rikkoutuu, se tapahtuu useimmiten matkatavaran käsittelyssä, jolloin korvauksen hoitaa joka tapauksessa lentoyhtiö. Meille tärkeämpää kuin merkki on se, mitä muita ominaisuuksia laukussa on.

Laukun paino, materiaalit ja kestävyys muodostavat mielenkiintoisen yhtälön. Koska tarkoitus on maksimoida matkatavaran paino laukussa, ei kannata ostaa kovin raskasta laukkua. Materiaalien paino ei kuitenkaan suoraan kerro laukun kestävyydestä. Tukirakenteet, laajennusosat ja metallin/muovin määrä ja laatu vaikuttavat painoon, joten sen ei kannata yksin antaa olla ostoperuste. Hyvä nyrkkisääntö on myöskin se, että mitä enemmän laukussa on osia (pyöriä, vetoketjuja, kahvoja), sitä enemmän siinä on myös rikkuvia osia. Laajennusosan tarpeellisuutta kannattaa myös miettiä. Jos sitä ei koskaan käytä, ei sen tuomaa lisäpainoa kannata mukana raahatakaan. Hyvä nyrkkisääntö lienee ostaa kevyt laukku käsimatkatavaraksi ja vahva ruumaan. Kaikkien ominaisuuksien suhteen valinnan vaikeutta helpottavat netistä löytyvät arvostelut. Yleensä kaikkein surkeimmat laukut voi karsia pois listalta jo arvosteluja lukemalla.

Värin ja ulkonäön merkitystä korostetaan liian vähän. Musta laukku voi olla elegantti ja varma valinta, mutta kun ruuhkaisella matkatavarahihnalla olet ottamaisillasi mukaasi sadannen mustan Samsoniten todetaksesi vain ettei sekään ollut sinun laukkusi, alat katua sitä, ettet ostanut punavihreää hippikukkalaukkua. Väitän, että persoonallinen laukku katoaa varkaiden mukaan pienemmällä todennäköisyydellä, ja jos näin tapahtuisi, se olisi joka tapauksessa helpompi bongata valvontakameroista.

Kaiken tämän jälkeen pitäisi valita vielä myös oikea laukun koko. Nykyään lentoyhtiöt ovat tarkkoja siitä, että laukku ei paina grammaakaan yli 23 kiloa. Laukun tilavuus kannattaa siis valita sen mukaan, kuinka painavaa tavaraa siellä kuljettaa. Untuvatakki ja tuliaispäiväpeite vievät enemmän tilaa kuin samanpainoinen kirja tai viinipullo. Jättimäisen isosta laukusta ei ole iloa, jos painorajat tulevat vastaan kun laukku on vasta puoliksi täynnä. Liian pieni laukku turhauttaa myös, mutta päinvastaisesta syystä. Käsimatkatavaroita kuljetettaessa kannattaa katsoa tarkkaan lentoyhtiön ohjeet. Ryanair nillittää tunnetusti jokaisesta ylimenevästä kilosta ja sentistä ja kieltäytyy niiden kuljettamisesta, kun taas British Airways antaa tuoda kaksi laukkua koneeseen, kunhan toisen jaksaa nostaa itse ylös ja toisen saa mahdutettua penkin alle. AirFrancella käsimatkatavaralaukun mittasuhteet ovat paljon pienemmät kuin monella muulla lentoyhtiöllä, joten automaattisesti ei kannata luottaa siihen, että sama laukku luiskahtaa eri lentoyhtiöiden hattuhyllylle ongelmitta.

Vielä lopuksi kannattaa muistaa, että matkalaukut ovat olemassa myös matkojen ulkopuolella. Ne pitää säilöä pois silmistä ja mieluiten mahdollisimman pieneen tilaan. Meillä kuuden matkalaukun koot on optimoitu niin, että ne toimivat kuin venäläinen maatuskanukke ja vievät tilaa vain kahden laukun verran.

Kuusi laukkua, kompaktisti kaksiossa.

P.S. Olin aivan unohtaa elämää helpottavan matkatavaravaa'an esittelyn! En voisi enää elää ilman sitä ja mahdollisuutta punnita laukkuja missä tahansa matkan päällä. Suosittelen ostamaan hieman kalliimman (30€), mutta samalla kevyemmän ja pienemmän digitaalisen vaa'an. Pidä huolta, että se  tuntuu kämmenessä siltä, että sen avulla voi kivutta nostaa 23 kiloa ylös. Markkinoilla on myös halpoja versioita, joissa koko laukun paino roikkuu metallisen kapean kahvan varassa. Voin sanoa, että se pureutuu kämmenen sisään melko ikävästi. Lisäksi näiden halpispuntareiden paino ja ulkoiset mitat täyttävät jo itsessään puolet matkatavarakiintiöstäsi, eikä niitä tee mieli sujauttaa kätevästi laukun päällitaskuun.

Tämä laite on maksanut itsensä takaisin aika monta kertaa.

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Palataan asiaan tuonnempana...

Oikein erinomaista joulua blogin lukijoille! Kiitos kaikille, jotka kävivät blogia lukemassa kuluneen vuoden aikana. Olemme palanneet Suomeen ja blogissa on tästä syystä hetken aikaa hiljaiseloa.

Näyttää vahvasti siltä, että matkalaukut pakataan vuoden 2014 aikana uudestaan. Tarkemmista yksityiskohdista tietoa tulee myöhemmin, joten pysy kuulolla.

lauantai 14. joulukuuta 2013

Lopun alku ja ikävän aiheita

Ulkomaankomennus on muutamaa päivää vaille lopussa. Uskoakseni se tarkoittaa myös hetkisen taukoa blogin pitämiseen. Yhden tai muutaman päivityksen haluan tänne kuitenkin vielä puristaa.

Klassinen matkablogin päätöspäivitys taitaa olla listaus asioista joita jää/ei jää kaipaamaan. Sitä myös kysytään useimmiten kun olen Suomeen palannut. Olen pyöritellyt pidemmän aikaa jo tätä aihetta, enkä ole saanut päähäni mitään oivaltavaa tai edes missään määrin järkevää listaa. Ehkä se johtuu siitä, etten tiedä vielä, mitä Suomeen palattuani kaipaisin. Ehkä ikävöin joitain asioita jälkikäteen, tai sitten olen osannut nauttia erityisesti juuri näistä asioista Englannissa asuessani. Tiedä häntä.

-Käytöstavat ja small talk
Vuoden aikana olen turtunut kohteliaaseen small talkiin ja siihen, että joka lause sisältää anteeksipyynnön ja kiitoksen. Kadulla törmätessä anteeksi pyytävät sekä törmääjä, että törmäyksen kohde. Sanaparit no thank you  ja yes please ovat syöpyneet selkärankaan ja kaikki vuorovaikutus käydään pitkän kaavan mukaan. Bussikuski ylistää, kuinka nautinnollista hänelle oli tarjota matka juuri minulle ja miten tervetullut olen hänen kyytiinsä uudelleen. Aika yliampuvaa, tiedän. Mutta luulisin, että kaikkea tätä jään kaipaamaan. Mutta toisaalta kieli ja kulttuuri kulkevat käsi kädessä, joten saatan jäädä ikävöimään vain kieltä. Tai sitten kyse on vain sopeutumisesta. En tiedä. (Brittiläisiin käytöstapoihin liittyvä mahtava tietopankki löytyy täältä.)

-Luonto, ympärivuotinen vehreys ja puutarhat
Nämä kaikki ovat asioita, joista olen nauttinut täällä kovasti. Ne eivät ehkä vaadi sen isompaa selitystä. Sitten kun minulla on joskus oma vehreä piha, haluan rakentaa sinne fantasiapuutarhan. Tykkään vihreistä asioista, ja koska Englannista on vihreämpää kuin Suomessa, saatan ikävöidä sitä.



- Ruokakulttuuri
Tämä on ehkä kaikessa yllättävyydessään yksi ehdoton asia, jota jään kaipaamaan. En siis tarkoita pubien uppopaistettuja kaloja ja chipsejä, vaan maailman kaikilta laidoilta tulevia ravintoloita, joissa olen kokenut elämäni parhaat ruokakokemukset. Ruokakauppojen valmisaterioihinkin onnistuin kiintymään vuodessa niin kovasti, etten tiedä miten pärjään ilman Marks&Spencerin Dine for Two -tarjousta, jossa kympillä saa valita kahden hengen aterian viineineen ja jälkiruokineen. Nuo setit ovat oikeasti helppoa, hyvää ja edullista ruokaa ja vaihtoehtoja on melkein loputtomiin (kunhan on riittävän aikaisin liikenteessä).


Muita mieleen jääneitä houkutuksia (lista saattaa päivittyä):

- Kätevät lentoyhteydet ympäri maailman
- Oikeaa villaa sisältävät villapaidat
- Pubit, joihin mennään aikaisin, ja josta lähdetään aikaisin
- Oikeasta omenasta tehdyt siiderit
- Puhtaan kokolattiamaton pehmeys, lämpimyys ja kätevyys kännykkää ja tietokoneita tiputellessa
- Lauantaina jaettava posti
- Mahtavat aikakauslehtivalikoimat
- Ilmaiset museot
- Maaseutukävelyt
- Kesätamineissa keskellä talvea kulkevien ihmisten päivittely


Ai mitä en jää kaipaamaan? (Lista saattaa päivittyä.)

- Koteja ja "eteisiä", joista puuttuu vaatteidensäilytysmahdollisuus ja naulakot
- Rasti ruutuun -tyyppisiä etnisiä rekisteröintikaavakkeita
- Etikkasipsejä
- Aivan kuppaisia tietoliikenneyhteyksiä ja huonosti suunniteltuja nettisivuja
- Joka kulmaan kiinnitettyjä valvontakameroita
- Kallista ja huonosti palvelevaa Royal Mail -postilaitosta
- Yksityistettyä yhteiskuntaa
- Sosiaaliluokkien korostamista
- Hankaluus tutustua uusiin ihmisiin
- Käsittämättömän huono asiakaspalautejärjestelmä (=kuluttajansuoja)
- Erilliset kuuma- ja kylmävesihanat

torstai 5. joulukuuta 2013

Jouluneuleita kommunisteille

Primark, tuo henkkamaukan ja lidlin henkinen sulautuma, on erikoistunut myymään bulkkitavaraa, halpoja vaatteita ja kodintekstiilejä. Sisäinen idealistini kammoksuu tuota kauppaa, mutta konseptissa on kuitenkin jotain niin houkuttelevaa, että aina silloin tällöin kiertelen kaupassa ja joskus sieltä olen jopa ostanut jotakin.

Joulun alla tavaratalon on vallannut omalaatuinen mutta pöyristyttävä kausivaatteiden alalaji, nimittäin aikuisten jouluvaatteet. En voi käsittää, mikä saa ihmisen ensinnäkään käyttämään rahansa näihin vaatteisiin, saatika pitämään niitä päällään. Vaikken varsinaisesti ole mikään finanssiasioiden ammattilainen, olen kuitenkin alkanut pelkäämään, että näiden täytyy käydä kaupaksi, muuten niitä ei olisi niin valtavasti tarjolla!


Jouluvaatteiden alalajeihin kuuluvien jouluneuleiden tunnusomaisia piirteitä ovat hirveä neulosjälki, karmean tuntuinen lanka, kirkkaat jouluvärit, joulupukki- ja porokuosit sekä koristeena olevat pallot, nyörit, vilkkuvat valot ja kulkuset. Jotta vaateparsi ei jäisi joulunpyhinä vajaaksi, on olemassa vielä muita alalajeja, kuten joulualusvaatteita, joulu-ulkovaatteita, joulutossuja sekä trikoovaatteita, joihin on printattu mauttomia tekstejä ja typeriä kuvia. En ymmärrä, en... Kuka näitä käyttää?



Mutta tänään mieheni toi minulle luettavaksi Guardianin tyylipalstan, jossa perheen sorsima jouluneuleisä tilitti tuntojaan. Kyseinen artikkeli, joka on kokonaisuudessaan luettavissa täältä, sai minut pysähtymään joulusanoman äärelle. Juttua lukiessani mietin, olenko jouluneuleahdasmielisyydessäni yleissivistymätön kommunisti, tai jotain vielä pahempaa, kuten arvostettu tyyliasiantuntija lehdessä epäili. Jos jo muinoin kolme viisasta tietäjää hullaantui jouluneuleista, miksi minä en sitä tekisi.


Ehdotankin siis täksi jouluksi kulttuurivaihtoa, jossa päästään nauttimaan vieraiden jouluperinteiden parhaista paloista. Guardian on luonut siihen jo aikaisemmin loistavan pohjan mainostaessaan perinteistä suomalaista ruokapöytää konstailemattomaksi vaihtoehdoksi Englannin köyhille. (Juttu löytyy täältä. Tiesittekö, että suomalainen joulumenu maksaa vain £2,5/ henkilö?) Jos minä tuon perheelleni ja ystävilleni Brittein saarilta jouluneuleet, voivat britit nauttia vastavuoroisesti Suomi-ruoasta! Fantastic!

keskiviikko 4. joulukuuta 2013

Järjetön latte Starbucksissa

Se hyvä puoli paikallisessa jätehuollossa on, että päivän päätteeksi ainakin näkee, kuinka monella kuutiolla on taas tuotettu shaibaa maailmaan, ja kuinka tehottomasti sitä onnistutaan kierrättämään.


Jos ei jouluna ole lunta...

Tämän ikuisuusongelman äärellä pyöritään myös Oxfordissa. Joskin joulun sijaan keskitytään enemmänkin talven ja lomien odottamiseen. Näin juhlakauden alla on tarjolla jos minkälaista talvikonserttia ja valojuhlaa, sillä monessa paikassa yritetään diskreetisti löytää jokin muu yhteinen nimittäjä saapuvalle ajanjaksolle kuin joulu. Ainot tahot, jotka joulusta puhuvat ovat kristilliset yhteisöt ja rahan kiilto silmissä joulumyyntiin satsaavat kaupat. Molemmat omista ymmärrettävistä syistään.

Viime sunnuntaina, joka sattui olemaan myös 1. adventti, Oxfordin linnan pihalla oli lapsille suunnattu The Snow Factory -tapahtuma. Linnan seinään heijastettiin animaatio, jonka kantava ajatus oli lumettomuuden uhka, kun hankien kimalluksesta vastaava kuu yhtäkkiä katoaa. Tarina ei tuntunut erityisen syvällistä viestiä kantavan, mutta ainakin se sai kymmenittäin lapsia villiintymään, kun heidän päälleen tiputettiin jättimäisellä puhaltimella jotakin saippuavaahdon tapaista mössöä, jonka lunta kai haluttiin symboloivan.





sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Wasabipähkinöitä ja adventtia

Hyvää ensimmäistä adventtia! Me otimme pienen varaslähdön joulunodotukseen ja söimme suklaanhimoissa ensimmäisen joulukalenterin jo menneellä viikolla. Mies uhkasi täyttää tyhjät luukut wasabipähkinöillä, jotta olisi jotain luukkujen takana nyt kun niitä pitäisi oikeasti aukoa. Tänä aamuna tyhjä kalenteri löytyi kuitenkin jo kierrätysroskiksesta, joten säästynen suutapolttavalta adventinaloitukselta.

Kaksi viimeistä viikkoa Oxfordissa ovat lähteneet käyntiin. Huomasin juuri, että melkein kaikki keramiikkatyöni ovat vielä lasittamatta ja pari vielä raakapolttamatta. Tässä tulee siis kiire, jos aion valmiita töitä saada matkalaukkujen painoksi.

Lisäksi olen melkein alkanut kiusaamaan itseäni ajatuksella, mitä kaikkea pitäisi vielä tehdä Englannissa asuessa, kun olisi "viimeinen mahdollisuus". Se on kuitenkin loputon suo, eikä sille tielle kannata lähteä, jatketaan siis samaan vanhaan hyvään tyyliin. Muutama joulukonsertti on osunut silmääni, ja jotta se osuisi korvaanikin, pitää ensi viikolla mennä kuuntelemaan. Ykkösvaihtoehtonani on Out of Blue -kokoonpano, joka on Oxfordin miesopiskelijoiden acapella-kuoro. Pienellä googlauksella heiltä löytyi videoklippi Ison-Britannian Talent-showsta. Toivon tosin, että talvikonsertti pitää sisällään vähän rauhallisempaa menoa.


Colin Dexter bussissa

Nuoresta Morsesta näyttää tulleen yksi tämän blogin alakategorioista viime aikoina. Toisaalta se sopii hyvin, sillä alkutalven kuukausina Oxfordin kaduilla ei vaan ole voinut olla törmäämättä sarjan kuvauksiin. Lisäksi YLE lähettää viisiosaista sarjaa juuri nyt! (Lauantaisin iltakymmeneltä ja jaksot löytyvät 30 päivää vielä Yle Areenastakin.)

Tällä kertaa bongasin itse Colin Dexterin, joka oli saapunut näyttelemään cameo-roolia Nuori Morse -sarjan kuvauksiin. Vaikka hän ei enää nykyään tee sarjan käsikirjoituksia, pyrkii hän näyttäytymään taustalla jokaisessa elokuvassa.