Mexico City on suomalaissilmin nähtynä ainutlaatuinen, valtavan iso ja monella tapaa erilainen kaupunki. Ymmärrän heitä, jotka rakastuvat kaupunkiin, sillä seikkailijalle se todellakin tarjoaa aivan loputtomat mahdollisuudet kokea vaikka mitä. Olin iloinen, että lähdin sinne, vaikka täytyy myöntää, että viimeiset pari päivää laskimme jo tunteja paluulentoon.
Aikaisemmissa postauksissa olen kertonut Mexico Cityn nähtävyyksistä ja tunnelmasta, joten nyt voi antaa tilaa myös niille tunteille, joista aina ei matkakertomusten yhteydessä mainita.
Suomesta käsin matkan antia on mielenkiintoista summata. Matka oli intensiivinen, eikä tarjonnut juurikaan löhölomailua. Kesäaikaan siirtyminen kasvatti aikaeron yhdeksään tuntiin, mikä aiheutti molempiin suuntiin aika pahan jet lagin. Vaikka välttelimme vesijohtovettä, jääpaloja, salaattia ja kaikkea muuta klassista ruokamyrkytyskamaa, saimme uskomattoman herkullisista ruoista silti viikon vatsanväänteet reissusta. Yli kahden kilometrin korkeus muutti ilman happipitoisuutta niin paljon, että huomasimme molemmat vähähappisuuden vaikutukset elimistössämme, saasteet ja katupöly pitivät huolta siitä, että loputkin hengityselimistöstä olivat aika heikossa hapessa. Nämä kaikki olivat omiaan väsyttämään ja kaipaamaan kotiin.
Onneksemme emme kokeneet henkilökohtaisesti yhtään uhkaavaa tilannetta matkamme aikana. Sen siis myönnän, että ennakkoluuloni olivat kyllä reipaasti vainoharhojen kuvittamia. Toisaalta välttelin riskejä ja pyrin huomioimaan kaikki ne turvallisuusnäkökulmat, mistä varoiteltiin. Liikuin vain turvallisiksi luokitelluissa kaupunginosissa ja valitsin liikennevälineet tarkoin. Liikenne Mexicossa on vaarallista, ajokorttikokeista on luovuttu osassa osavaltioita korruption vuoksi, joten kuskeja on moneen lähtöön. Mexico Cityssä on arvioitu, että viikonloppuisin liikenteessä on 200 000 päihtynyttä kuskia. Liikennevalot ovat lisäksi lähinnä suuntaa-antavia ja iso osa poliiseista huonosti palkattuja, korruptoituneita ja ahnaita lahjusten perään.
Rahan ja arvotavaroiden kanssa noudatimme samaa varovaisuutta kuin muissakin isoissa kaupungeissa. Varsinkin Brasilia opetti liikkumaan riittävän vähävaraisen näköisenä, enkä juurikaan viitsinyt järjestelmäkameraa ulkoiluttaa turistikohteiden ulkopuolella. Lähikuukausina pitää kuitenkin varmuuden vuoksi skannailla pankkitiliä, mikäli jotain kautta kortti on joutunut vääriin käsiin.
Maanjäristykset olivat myös yksi huolenaihe. Viime syyskuussa alueella oli iso järistys, jonka jäljet näkyivät yhä kaupunkikuvassa. Helmikuussa oli tuorein järistys. Mexicossa toimii maanjäristyksissä varhainen varoitusjärjestelmä, joka antaa asukkaille noin 60 sekuntia aikaa pelastautua rakennuksista ennen kuin järistys yltää kaupunkiin saakka. Vuoden 1985 suurta tuhoa aiheuttaneen järistyksen jälkeen rakennusmääräyksiä kiristettiin, ja teoriassa uudet rakennukset ovat järistyksen kestäviä. Todellisuudessa korruptio on pitänyt huolen siitä, että rakennusvalvonta on edelleen heikkoa ja kun valtaosa rakennuksista on vanhempia kuin vuodelta 1985, järistysturvallisuus ei useinkaan toteudu.
Näin tiivistettynä voisin sanoa, että rentouttavaa all-inclusive-rantalomaa etsivälle Mexico City ei liene se optimaalisin matkakohde. Mutta jos haluaa nähdä ja kokea tyystin erilaisen elämänmenon ja haastaa itsensä urbaanissa ympäristössä, tämä kaupunki lienee erinomainen kohde. Seurasin paljon tämän Mexico Cityyn rakastuneen vloggaajan videoita ja linkitän yhden tähänkin. Video tiivistää mielestäni jotain oleellista Mexico Cityn rappioromantiikasta.
