Kävimme lokakuussa parin viikon reissussa New Yorkissa. Kohde määräytyi jälleen puolisoni töiden perusteella, joten tällä verukkeella pääsin itsekin lähtemään isolle kirkolle katsastamaan suuren maailman tuulia. Mukaan lähti ensimmäiseksi viikoksi myös siskoni, joten matkaseura oli mitä parhainta. New York osoittautui monella tavalla henkeäsalpaavaksi kokemukseksi, jopa siinä mittakaavassa, että tulin Suomeen todennäköinen hinkuyskä mukanani. (Sanon todennäköinen siksi, että kun ensimmäinen lääkäri alkoi sitä parin viikon sairausloman jälkeen epäillä, oli jo myöhäistä diagnosoida tai lääkitä. Siinä sitten yskittiin muutama kuukausi New Yorkia ulos keuhkoista. Tarttuvuushan on ohi onneksi jo melko alkuvaiheessa.)
Tämä oli pitkään aikaan ensimmäinen matka jolle lähdin pelkän kännykkäkameran turvin. Suorituskykyisemmällä kameralla olisin voinut saada visuaalisesti enemmän irti matkasta, mutta toisaalta lohduttaudun sillä, että ei maailma tule kaatumaan tähän ratkaisuun. Populaarikulttuuri ja uutiskuvastot kattavat kaupungin niin tehokkaasti, että jokaiselle löytyy katsottavaa ilman minun panostani kuvatulvaan.
Niin, New York City. Mistähän sitä voisi aloittaa edes kertomisen? Varmaankin toteamalla, että pääosin pysyttelimme Manhattanilla, mikä jo itsessään rajaa suurimman osan Isosta Omenasta kokemuksien ulkopuolelle. En ollut kuitenkaan tästä pahoillani. Eksessiivinen aistiärsykkeiden tulva, jonka New York tarjosi, alkoi loppua kohden olla uuvuttavaa. Ensimmäiset neljä päivää jaksoin huokailla niska kippuralla kaikkea mitä näin, mutta hiljalleen alkoivat väsyä sekä jalat että pää.
Siltä varalta, että mielesi tekee juuri nyt päästä New York -tunnelmaan, liitän tähän blogikirjoitukseen useamman Youtube-videon. Tästä linkistä pääset katsomaan perinteistäkin perinteisemmän kuusiminuuttisen nähtävyysesittelyn ja täältä taas hieman vaihtoehtoisemman New Yorkin. Molempia suosittelen akuuttiin matkakuumeeseen ja budjettimatkailuun, mutta jos New York ei juuri nyt kosketa sielua, ne voi hyvin jättää katsomatta.
Yövyimme Columbia Universityn asuntolassa Central Parkin luoteiskulmassa, Morningside Heightsin ja Harlemin rajamailla. Alue oli melko rauhallista, mutta autenttiseen New York -tunnelmaan pääsi hyvin sielläkin tutkailemalla tuholaistorjujien huoneisiin jättämiä lutikka-ansoja ja pihoilta löytyviä rotanloukkuja. Yliopiston kupeessa asuminen hieman syrjempänä ydinkeskustasta tarkoitti myös päivittäistä runsasta metromatkustamista. En ole koskaan kokenut kärsiväni klaustrofobiasta, mutta kaikkein vanhimmilla metrolinjoilla ja -asemilla astuin kyllä useasti epämiellyttävyysalueelleni. Pahimpia olivat matalat, pimeät ja sokkeloiset asemat ja kapeat laiturialueet, jollaisia oli moni lähemmäs sata vuotta sitten rakennetuista. Tunnelmaa ei varsinaisesti keventänyt moniulotteinen matkustajien kirjo, johon kuului huomattava määrä erilaisissa harhoissa olevia kanssamatkustajia. Toisaalta metroverkosto on hyvin tasa-arvoinen, se tarjoaa väylät nopeaan liikkumiseen niin rikkaille kuin köyhille unohtamatta runsasta rottapopulaatiota.
Iltaisin, kun lepuuttelin sängyssä väsyneitä jalkojani, huomasin usein uppoutuvani tuntikausiksi googlailemaan New Yorkin metron vaiheita, historiaa ja nykypäivää. Etsivä löytää tässäkin asiassa huikeita artikkeleita ja Youtube-dokkareita rakennustavoista, hylätyistä asemista, rottaongelmista ja muusta jännittävästä. Lähemmäs 500 metroasemaa ja nelisensataa raidekilometriä luovat maailman, jossa matkustaa viitisen miljoonaa ihmistä joka päivä. Ei siis mikään ihme, että metrosysteemillä on monta tarinaa kerrottavanaan.
Kiehtovaa New Yorkissa lienee myös vastakohtaisuudet. Jos metrotunnelit kätkevätkin sisäänsä synkemmän maailman, taivaan heijastavat pilvenpiirtäjät vievät ajatukset päinvastaiseen suuntaan. Kaupungin silhuettia koristavat kymmenet pilvenpiirtäjät, joista useimpien sisälle pääsee tutustumaan, osan huipulle maksua vastaan myös nousemaan. Monissa yksityisessä omistuksessa olevissa tornitaloissa ja pilvenpiirtäjissä on suunniteltu yleisölle avoin osa, sillä sitä vastaan rakennuttaja/omistaja saa joitakin (taloudellisia/rakennusoikeudellisia) etuja.
Yksi ristiriitaisimmista rakennuksista New Yorkissa taitaa olla Trump Tower, jonka alimmat kerrokset ovat kaikille avointa tilaa. Aseelliset vartijat ovella ja tiukat turvatoimet aulassa eivät välttämättä toivota tervetulleeksi kovin tehokkaasti, mutta sisälle menijä palkitaan Trump-blingblingillä, ravintoloilla ja myymälöiden Trump-aiheisella krääsällä.
New Yorkiin voi niin sanotusti vain tupsahtaa paikalle, ja nähtävää riittää loputtomasti. Läpivalaisulaitteet, metallinpaljastimet ja muut turvatarkastusten variaatiot tulevat kaikkialla tutuiksi. Jopa luonnontieteellisen museon perhoshuoneesta lähtiessämme vartija tutki vaatteemme ja laukkumme.
Pienellä ennakkovaivannäöllä voi löytää lippuja ja turistikierroksia vaikka minne. Me kävimme mm. viihteellä Apollo-teatterin Amateur Night -showta katsomassa ja kierroksella YK:ssa. Law&Order -televisiosarjan hengessä päädyimme myös oikeustalolle yleisöksi kaikille avoimiin oikeudenkäynteihin ja ennakkokuulemisiin. Manhattan Night Courtia markkinoidaan erityisesti perheille ja kouluille opetustarkoituksissa ja rikoksia ennaltaehkäisevänä toimintana, mutta kuka vain voi mennä paikanpäälle katsomaan, miten Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmä toimii. Aulassa olevalta virkailijalta voi tiedustella, mitä on kulloinkin tarjolla, ja suunnata sen mukaan johonkin monikerroksisen rakennuksen kymmenistä istuntosaleista.
Itselleni New York oli hämmentävä sekoitus kaikkea. Loputtomia mahdollisuuksia ja samaan aikaan syvää epätasa-arvoa, populaarikulttuuria, nähtävyyksiä, viihdettä, äärimmäistä köyhyyttä ja rikkautta. Overwhelming ei käänny riittävän hyvin suomeksi, mutta sitä se oli. Kaupunki oli ehdottomasti käymisen arvoinen, mutta omalla kohdallani kuormitus kaikille aisteille alkoi olla kahden viikon kohdalla jo liikaa. En tiedä, millaista kaupungissa olisi elää, mutta turistina olin aivan valmista kauraa hyppäämään Finskin kuljetettavaksi kohti kotia. Ymmärrän kuitenkin hyvin sen taianomaisuuden, mitä kaupunkiin liitetään. Kaupunkiin, joka ei koskaan nuku.
