Islanti, osa 5. Hetket, jotka eivät sujuneet kuin Strömsössä.

Matkamme oli loistava kombinaatio työtä ja vapaa-aikaa, joskin loppumetreillä oli jo havaittavissa pientä matkaväsymystä. Vietimme neljä ensimmäistä - ja samalla myös parasta - yötä Hveragerdissä ja matkustelimme sieltä käsin maan eteläosissa. Hotelli, jossa yövyimme, oli uima-altaineen oikein mainio tukikohta, lukuun ottamatta muutamia henkilökunnan kömmähdyksiä, jotka onneksi tulivat korjatuiksi ennen kuin kiukkusuoni ehti kiristyä liiaksi. Ensin he veloittivat meiltä kaksinkertaisen hinnan yöpymisistä, minkä lisäksi hotellin ravintolassa tarjoilija laski omin pikku kätösin kuitille 1900 kruunun ja 1200 kruunun ruokalajeista summaksi 4300 kruunua. Lieneekö matikkapään puutteissa osasyy siihen, että Islannilla on kallis maine.

Kaikista ennakkovaroitteluista huolimatta elinkustannukset pysyttelivät kuitenkin inhimillisinä pikkukylissä. Vaikka lounaasta tekikin kipeää maksaa 1900 kruunua (noin 18€), sai vastineeksi kuitenkin ison ruoka-annoksen, joka oli tehty laadukkaista raaka-aineista. Hotellin aamupalan ja myöhäisen lounaan lisäksi lähikaupasta saattoi ostaa ylihintaista särvintä, millä pärjäsi muun ajan. Paikallisella mittakaavalla edullista sukraloosi-Skyriä tuli vedeltyä välipalana niin paljon että paukkui.

Reissuturnauskestävyys lopahti kuitenkin loppupuolella, kun siirryimme työvelvoitteiden mukana Reykjavikiin. Kumpaakaan ei suuremmin innostanut kaupunkiympäristö, melu ja ruuhkat sen rauhan jälkeen mitä sisämaassa olimme kokeneet. Kolme yötä Reykjavikissa yöpyneenä voin väittää, että kaupunkilomakohteena se ei jatkossakaan tule olemaan ykköskohteemme. Reykjavikiin pätee sama jos tykkää -filosofia kuin kaikkeen muuhunkin matkailuun. Jos tykkää lasten liikennekaupungilta näyttävästä ylihintaisesta ja turistien täyttämästä kaupungista, ehkä tämä on silloin oikea kohde. Tai jos visuaalista silmää hivelee aaltopellillä vuoratut nukkekodit, voi kaupungista saada kiksejä. Kaupunkina Reykjavik ei mielestäni ollut järin viehättävä, enkä yhtään ihmettele sitä, sillä käsite islantilainen arkkitehtuuri ei ainakaan itselläni soita suuremmin kelloja.

Kaksi harmittavinta asiaa Reykjavikissa oli kuitenkin yleinen hintataso ja majapaikkamme kylpyhuoneessa leijaileva kanamunapierun haju. Sillä ei ollut väliä, käänsikö käsienpesuhanan vai suihkun päälle, aina kylpyhuone täyttyi todella vahvasta kuumille lähteille tyypillisestä rikin hajusta.
Ja kuten niin usein ennenkin on havaittu, väsymys, nälkä ja ärsyyntyminen eivät varsinaisesti nostata matkatunnelmaa. Siksipä päätimme minimoida kaupungissa viettämämme vapaa-ajan.

Islanti oli ehdottomasti kuitenkin hieno ja upea paikka käydä. Vaikka turisteja on hirvittävästi ja hintataso kauhea, on luonto ja maisemat niin ainutlaatuisia, että sinne kannattaa matkustaa. Kuten tästä bloggauksesta käy ilmi, Reykjavik ei ollut oma lempparini ja jos maahan toisen kerran menen, voisin lähteä mielelläni kiertämään saaren kehätietä pitkin.

Islanti, osa 4.

Torstaina pääsimme lähtemään hotellilta reissuun vasta kolmen jälkeen, mutta onneksi kesäkuussa päivänvaloa riittää pidemmillekin matkoille. Ajoimme 1-tietä kohti Vikiä läpi alankojen. Suora tie ja silmänkantamattomiin jatkuva ruohotasanko alkoivat käydä jo vähän pitkästyttäviksi, varsinkin kun tiesimme, että joudumme kulkemaan tien edestakaisin. Tiesimme kuitenkin, että Vikin seudulla on joitakin näyttäviä luontokohteita, joten jatkoimme matkaa.

Seljalandfossin vesiputouksille asti saimme nauttia sadekuurojen välissä auringonpaisteesta, mutta siitä eteenpäin tuuli yltyi ja sadepilvet verhosivat meidät harmauteen. Tuuli yltyi niin kovaksi, että ajaessamme tasaisella rannikkoalangolla sen voima riitti heiluttamaan autoa. Sade piiskasi tuulilasia ja kaikki ympäröivä maisema hukkui alas tippuneiden sadepilvien alle piiloon. Olin jo heittää kirveen kaivoon koko reissun järkevyydestä. Sää oli kamala, ja näytti siltä ettei autosta voisi poistua katsomaan mitään nähtävyyttä.

 

Onneksi emme kääntyneet takaisin, sillä hiljalleen sade loppui. Pilvet tosin jäivät, samoin kova tuuli, mutta nyt sitä osasi olla kiitollinen jo sateettomuudesta. Ymmärsin myös paremmin, miksi autonvuokrausfirmat varoittavat auton ovien avaamista tuulisella säällä. Oli silkkaa tuuria ettei meidän pikku-Fiestamme ovi päätynyt kellumaan Atlantin aalloille.

Ajanpuutteen vuoksi emme ajaneet ihan Vikiin asti, vaan kävimme kääntymässä Dyrholavegurin näköalapaikalla. Alueeseen olisi voinut tutustua laajemminkin, mutta upea kokemus oli nähdä jo pelkästään nämä mustat hiekkarannat myrskysäällä. Nyt voin sanoa nähneeni lunninkin, joskin etäällä kallionkolossa kyhjöttämässä.

Paluumatkalla poikkesimme tielle, jonka piti johdattaa pienelle jäätikkökielekkeelle. Pikkuautolla kun ei kovin lähelle isoja jäätikköjä pääse, ajattelimme kokeilla tuuria ja katsoa mitä tien päästä löytyy. Nelisen kilometriä pitkä, sammaloituneiden laavapeltojen keskellä kiemurteleva asfalttitie johdatti meidät parkkipaikalle, josta näki kovaa vauhtia sulavan jäätikön. Lähemmäs jäätikköä olisi voinut varmasti kävellä, mutta ilta oli jo sen verran pitkällä, että lähdimme kiirehtimään kohti Reykjavikiä.

Islanti, osa 3: Rahalla saa ja hevosella pääsee

Vai pitäisikö otsikon sanontaa tuunata islantilaisittain niin, että kortilla saa ja issikalla tölttää. Korttimaksaminen on täällä niin yleistä, etten ole vielä kertaakaan pitänyt paikallista valuuttaa edes kädessäni. Jopa turistikohteen vessamaksun voi maksaa kortilla. Me emme sitä tehneet, mutta olisi ollut hauska lukea mitä tiliotteella lukee, kun korttia on höylätty hotelli helpotuksen aulassa.

Geysir

Geysir

Ja jos sitä korttia päätyy hövelisti höyläämään, täällä saa vaikka mitä palveluita. Ellei itse ole valmis ajelemaan ja vaeltelemaan, täällä pääsee kyllä ohjattuna ja kuljetettuna lähes mihin vaan. Merellä voi katsella valaita tai lunneja, jäätiköillä voi kiipeillä, moottorikelkkailla tai mennä jäätikön alla oleviin luoliin. Vesistöissä voi meloa, kalastaa, sukeltaa tai uida. Helikopterilla voi lentää tulivuorten yli tai hissillä laskeutua tulivuoren kraateriin. (Tosin kiinnostustani laski huomattavasti niiden hinnat, 130 000 ja 40 000 islannin kruunua.) Eli jos rahaa on ja seikkailu kiinnostaa, täällä on kyllä yrittäjiä, jotka mielellään vievät katsomaan mitä vain ja tarjoavat siihen tarvittavat varusteet. Ja tietenkin islanninhevosretkiä. Niitä täällä on tarjolla joka kulman takana.

Gullfoss

Gullfossilta maisemia

Me päädyimme kuitenkin käynnistämään pikku-fiestamme ja ajelimme eilen pienen siivun kuuluisaa Golden Circle-reittiä. Kyseinen reitti taittuu päivässä ja sisältää kaiken sen, mitä kiireinen matkaaja Islannilta kaipaa, maisemia, historiaa, geysireitä ja vesiputouksia. Reitit ovat helppoja ja kohteet isojen teiden kupeessa. Me valitsimme iltapäiväajelun kohteeksi Geysirin ja Gullfossin ja joitain muita pienempiä nähtävyyksiä matkan varrelta. Sää suosi meitä, sillä ihan koko aikaa ei satanut ja aurinkokin näyttäytyi välillä. Maisemat vaihtelevat ja jäätiköt, vuoristot, hämmentävät sammaleiset kivikkopellot, joet, vesiputoukset, mustat hiekkarannat ja alavat maanviljelyslaaksot vuorottelevat tien varrella.

Jos Golden Circlen tekee Reykjavikistä käsin, kulkee se punaista ja toista vihreää tietä pitkin. Me reissasimme tällä kertaa vain karttaan merkityn vihreän reitin.

Islannilla on kallis maine ja se pitää paikkansa. Toisaalta täytyy sen verran puolustuksen sanaa sanoa, että suurin osa luonnonnähtävyyksistä on ilmaisia. Ruokailut ja yöpymiset ovat ehkä suurin menoerä, mutta niistäkin voi ennakkoon suunnittelemalla vähän säästää. Ruokakaupat menevät kiinni jo kuuden maissa, joten kannattaa ajoissa miettiä kunkin päivän ruokailut, niin ei tule yllätyksiä.

Täällä vuokrataan myös campervan camp easy -nimellä yöpymiseen soveltuvia autoja, jotka voisivat olla hyvä vaihtoehto jos haluaa mobiilin tukikohdan esim. pikku vaelluksille. Autot ovat kalliita, mutta samoin tulisi hotelliöillekin hintaa. Ja jos eräjormailla haluaisi ihan kokonaisvaltaisesti, niin periaatteessa sitä voisi hoitaa peseytymiset ilmaiseksi lämpimissä luonnonvesissä ja keittää ruokansa kuumissa lähteissä. Yllättävän kalliita jotkut hienoimmat kuumavesikylpylät kuitenkin ovat, esim. Secret Lagoon Flúðirissa olisi maksanut n. 26 euroa yhdeltä hengeltä, joten kannattaa pitäytyä kunnallisissa halvemmissa, tai sitten ilmaisissa. Me päädyimme vain kävelemään Secret Lagoonin ympäri ja menemään uimaan oman hotellin altaille.