Muuttaminen ulkomaille on aina pitkä prosessi, vaikka laukkujen pakkaaminen viekin vain muutaman päivän tai viikon. Onneksi kokemusta on kertynyt sen verran että neljännellä kerralla voisi olettaa kaiken sujuvan jo vähän paremmalla rutiinilla.
Oman haasteensa Brasiliaan lähtöön tuo se, että lähdemme ensimmäistä kertaa Euroopan unionin ulkopuolelle. EU on näin maastamuuttajan ja maahanmuuttajan näkökulmasta ollut aivan verraton klubi, sillä mm. oleskeluoikeus ja vaikkapa pankkiasiat hoituvat melko kivuttomasti EU:n sisäpuolella. Voimavaroja vapautuu yllättävän paljon kaikkeen järkevämpään, kun ei tarvitse stressata raskaista byrokratian kiemuroista. Nyt jännittääkin se, kuinka monessa asiassa päädymme hakkaamaan päätä seinään kun tajuamme, että olemme matkustaneet pois unionin syleilystä.
Aloimme harkita sopivaa matkustusajankohtaa jo viime vuoden puolella. Muuttuvia tekijöitä tuli niin paljon, että meni pitkälle yli vuodenvaihteen ennen kuin pystyimme päättämään tarkat päivämäärät. Yksi isoimmista aikatauluun vaikuttavista tekijöistä on ollut vastakkaisen pallonpuoliskon vuodenkierron ero, joka näkyy esimerkiksi yliopistojen lukukausissa. Joulu-tammikuussa oli lähes mahdotonta hoitaa juoksevia asioita kun koko Brasilia kesälomaili ja hikoili rannoilla. Tälle vuodelle lisähaasteita on tuonut myös lähestyvät jalkapallon MM-kisat, jotka vaikuttavat lentojen hintoihin ja majoitukseen. Matkan pituuteen vaikutti myös se, että yli 90 vuorokauden matkaa varten myös minun olisi pitänyt hakea viisumia, joten ajattelimme skipata tämän vaivan ja palata mieluummin kesäiseen Suomeen katsomaan loppuottelua ystävien kanssa.
Kun päivämäärät oli lyöty lukkoon, oli aika alkaa matkalippujen metsästys, joita Helsingin ja Floripan välille tarvitaan kolmelle lennolle. Tarvittavat rokotteet haettiin helmikuussa, viisumiasioihin varattiin maaliskuu ja asuntoa ollaan metsästetty vasemmalla kädellä kohta jo kolme kuukautta (sillä tuloksella, että asumme 11 ensimmäistä päivää hotellissa ja yritämme etsiä paikan päältä asuntoa.) Puolet stressistä tipahti pois onneksi siinä vaiheessa, kun päätimme olla vuokraamatta Helsingin asuntoamme tuntemattomille.
Tällä kertaa ei ole tosiaan kyse pitkästä reissusta, ja samalla viranomaispalapelistäkin on tullut paljon pienempi. Siitä huolimatta Kelassa on pitänyt asioida ja sosiaaliturvassa pysymistä anoa, posti on pitänyt uudelleenohjata, maistraattia on pitänyt konsultoida kotipaikka-asioista ja verovirastosta palauttaa mieliin millä perusteilla verot pitää maksaa ja mihin maahan milloinkin. Matkavakuutus on kilpailutettu siinä ohella ja todennäköisesti kaiken tämän jälkeenkin aika liuta asioita on jäänyt hoitamatta.
Takavuosien Portugalin kokemuksista viisastuneena koitamme kuitenkin korvata kaikki mahdolliset puutteet virallisen näköisillä papereilla, joissa on paljon leimoja ja allekirjoituksia, sekä aina isän ja äidin nimet. Tällaisissa papereissa on yllättävää taikavoimaa!
.JPG)
