Virallinen nimi pääkaupungille on Washington D.C. Kirjainlyhenne D.C. (District of Columbia) erottaa kaupungin Washingtonin osavaltiosta, mutta puhekielessä kaupunkiin viitataan monesti sen lyhyemmässä muodossa. George Washingtonin mukaan nimetty kaupunki tuo monelle varmasti ensimmäisenä mieleen Valkoisen talon, mutta kävelyetäisyydellä presidentin tiluksilta on koko monumentaalinen keskusta, suurta ja mahtavaa mihin ikinä katsookaan.
Useimpien nähtävyyksien ja muistomerkkien kupeessa lukee Silence and respect, ellei vartiointitarve vaadi pommikoiria ja poliiseja. Turvallisuusjärjestelyt ovat valtavissa mittakaavoissa ja meille kameroita heilutteleville turisteillekin tehdään se hyvin selväksi. Samalla kun tallensin kaupunkia kamerani muistikortille, uskon tallentuneeni edestä ja takaa satojen valvontakameroiden muistikorteille. Kaduilla käyskenteli myös keskimääräistä enemmän harhaisia ihmisiä, joiden elämäntehtävä oli julistaa mitä mielikuvituksellisimpia salaliittoteorioita. Koin suurta myötätuntoa heitä kohtaan, sillä en yhtään ihmettele sitä, että herkemmällä mielenterveydellä varustettu ihminen voi kokea kaupungin nappikorvaiset agentit ja kaikkialle ulottuvan valvontakoneiston häiritsevänä.
Tämä kaupunki on malliesimerkki siitä, miten arkkitehtuurilla korostetaan valtaa. Monumentit ovat valtavan kokoisia. Valokuvina ne eivät oikein pääse oikeuksiinsa. Mutta jos paikanpäälle joskus päädyt, kannattaa varata muutama päivä kiertelyyn. Suurin osa varsinkin valtakunnan politiikkaan liittyvistä nähtävyyksistä on ilmaisia ja pienellä ennakkosuunnittelulla moneen paikkaan pääsee myös turistikierrokselle.
Sitten on paikkoja, jotka vain pompsahtavat eteen kesken kaupunkikävelyn. Kuten nyt vaikka itäsaksalaiselta betonilähiöltä näyttävä FBI:n pääkonttori. Koruton, jykevä ja raskaasti vartioitu rakennus, jota on vaikea mahduttaa kameran kennolle katutasolta. Kukkaistutusaltaiksi naamioidut panssariesteet ja kieltokyltein sekä valvontakameroin koristeltu rakennus on näyttävä - joskaan ei kaunis.
Kaupungin metroverkostoa kannattaa hyödyntää, sillä sillä pääsee siirtymään lähes kaikkiin keskeisiin paikkoihin. Arlingtonin hautausmaa on sotilaiden viimeinen leposija. Hautausmaan porteista ajavat ruumisautot muistuttavat siitä tosiasiasta, että tämä maa käy sotaa edelleen. Suurin osa alueesta on valkoisen kivipaasimeren peitossa, mutta alueelta löytyy myös muita muistomerkkejä ja hautoja, kuten esimerkiksi Kennedyjen hauta ikuisesti palavan tulen kera.
Muutamana päivänä halusin vain lepuuttaa jalkojani ja istahtaa puistonpenkille juomaan Starbucksin kaakaota, tähän ehkä paras paikka oli Valkoisen talon edessä. Puistonpenkeiltä voi seurata kokonaista näytelmää, jonka seuraavaa kohtausta ei koskaan tiedä etukäteen. Turistien virta on toki loppumaton, mutta sen lisäksi enemmän tai vähemmän vaihtuva setti mielenosoittajia jakaa ajatuksiaan valtakunnan ykköspaikalla. Eläinten ystävät pääsevät ihailemaan eri rotuisia pommikoiria, joita rakennuksen edessä parveilee jatkuvasti, eikä uniformujenkaan ystäviä jätetä palkitsematta, niin paljon virkavaltaa päivystää presidentin pirtin edustalla.
Ehkä ainutlaatuisin kokemukseni oli kuitenkin Haihurrikaani III kuvaukset, joiden joukkopaniikkikohtaukseen olisin päässyt paikanpäällä näyttelemään, mikäli olisin ajoissa ymmärtänyt tämän tilanteen ainutlaatuisen camp-arvon. Mikäli joku ei tiedä, Haihurrikaani-sarjan elokuvat ovat yllättävän suosion saaneita nollabudjetin ja b-luokan scifitoimintakomediaelokuvia, jotka kuvataan nopeasti, käsitellään kökösti ja pistetään levitykseen ennen kuin tuotantoyhtiö on kissaa ehtinyt sanoa. Kaiken keskellä pääsin siis seuraamaan Beverly Hills 90210:n ysäsisarjasta ponnistanutta Ian Zieringiä, joka juoksi vinhaa vauhtia pakoon taivaalta tippuvia haita.
Vaikka kameraa ahkerasti kaupungissa ulkoilutinkin, oli yksi paikka jossa en uskaltanut sitä esiin ottaa. Se oli Pentagon. Maan alla metroasemalla uskalsin hiipivien kauhukuvien kummitellessa ottaa kännykällä kuvan metroaseman kyltistä, mutta siihen kuvailuni jäivät. Viikko Washingtonissa alkoi tehdä tehtävänsä myös minulle, joten olin jotakuinkin varma että pentagonilaiset heittävät minut kieltotauluja uhmaavasta valokuvaamisesta kuolemanselliin, joten katsoin paremmaksi varmuuden vuoksi pitää kameran visusti repussa. En tiedä kertooko tämä enemmän minusta vai Yhdysvaltojen oikeuslaitoksesta, mutta hei, käykää ehdottomasti Pentagonin kulmilla kääntymässä jos sinne asti eksytte. Kompleksi on tosin niin iso, ettei sen kulmikkuudesta saa mitään käsitystä, mutta onhan se aika cool paikka!
Washington D.C. on näkemisen ja kokemisen arvoinen paikka, mikäli omiin mielenkiinnon kohteisiin kuuluvat monumentit, museot, muistomerkit ja Yhdysvaltojen politiikka. Kaupungissa on helposti nähtävää viikoksi.
