Kovin syvälle yhteiskuntaan ei kielipuolena pääse viikon turistimatkalla, mutta hyppäsin paikalliseen turistibussiin ja lähdin kiertelemään kaupunkia. Ajattelin tehdä kaksi eri kierrosta, joskaan en osannut ajatella, että odotteluineen, vaihtoineen ja liikenneruuhkineen päädyin istumaan lähes kahdeksan tuntia turistibussin varjottomalla kattotasanteella. Annoin kameran laulaa ja katselin ihmisten arkista aherrusta. Tässä joitakin kuvia kierrokselta:
Myyntikojuja oli kadunvarsilla valtavasti. Koska tein kaikkeni suojautuakseni turistiripulilta, ei mieleeni tullut asioida yhdessäkään näistä. Etäältä katselin majoneesipurkkeja, joihin aurinko paistoi täydeltä terältä ja mietin, miten paikallisten vatsa kestää näitä ruokia. Ilmeisesti kojuille ei ole olemassa mitään lupakäytäntöä tai terveystarkastuksia.
Yksi tapa, jolla viihdytän itseäni matkoilla, on kummallisten kuljetusmuotojen kuvaaminen. Kun on syntynyt lukuisien säädösten ja turvallisuusmääräysten maahan, on kerrassaan herkullista katsoa miten moninaisilla tavoilla asioita ja ihmisiä voi kuljettaa, kun ketään ei kiinnosta, eikä mistään rangaista. Harmillisesti suurin osa uskomattomista tavara- ja ihmispyramideista sujahtavat ohi nopeammin kun ehdin ottaa kameran esiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti