Azulejos osa 1, historiaa

Siitä on lähes 10 vuotta, kun ensimmäisen kerran saavuin Portoon ja Portugaliin. Sen jälkeen kaupunki on tullut kovin tutuksi ja Portugalissa on tullut vietettyä niin paljon aikaa, että sitä kannattaa pian alkaa mittaamaan kuukausien sijaan vuosissa.

Tällä kertaa olen tullut kuukaudeksi Portoon keramiikan vuoksi. Ruislastu tarjoaakin tässä kattauksessa lukijoilleen postauksia herkullisella keramiikkatvistillä höystettynä. Ensimmäisenä aiheena on itseoikeutetusti kaupungin kuuluisat azulejos-laatat.

Joku neropatti keksi vuosisatoja sitten, että talojen julkisivu kannattaa päällystää keramiikkalaatoilla, jotka ovat melkein ikuisia, eivätkä vaadi huoltoa tai uudelleenmaalausta. Lisäksi ne suojaavat rakennusta sateilta ja näyttävät hienoilta. Tämän seurauksena esimerkiksi Porton kaupungin vanhoista taloista huomattava osa on vuorattu erilaisilla koristelaatoilla. Laattojen päätymistä Portoon edelsi kuitenkin monisyinen tapahtumien ketju, jossa laatat hiljalleen kulkivat Etelä-Iranista Egyptin ja Pohjois-Afrikan kautta Andalusiaan ja Portugaliin. Yksiväriset laatat muuttuivat vuosisatojen saatossa värikkäiksi ja niihin alettiin maalata erilaisia ornamentteja. Koska käsinmaalatut keramiikkalaatat seinissä olivat kallista tavaraa, niistä tuli porvarikotien statussymboli.

Kaupungin kivet ovat saaneet peitokseen laattoja.

Yhteiskunnan muutoksista ja kaupungin laajentumisesta johtuen Porton historialliset kaupunginosat pääsivät kuitenkin vuosikymmenien saatossa rapistumaan pahoin, ennen kuin ainutlaatuisen ympäristön arvo huomattiin. Vuonna 1996 Ribeira valittiin UNESCOn maailmanperintökohteeksi. Iso vahinko oli kuitenkin ehtinyt jo tapahtua. Kapeiden keskiaikaisten kujien varrella olevista upeista vanhoista taloista suuri osa oli ränsistynyt tai hylätty. Seiniä suojanneet laatat olivat lohkeilleet ja tippuneet seinistä. Kenelläkään ei ollut rahaa korjata vanhoja rakennuksia, vaikka kiinnostusta olisikin saattanut löytyä.

Tämä kuva on otettu vuonna 2010 Ribeiran alueelta.

2000-luvun alkupuolella Porto alkoi tulla suositummaksi turistikohteena. Ulkopuoliset kävijät kiinnittivät huomiota kirjavaan laatta-arkkitehtuuriin, mutta paikalliset asukkaat olivat tainneet sokeutua laattojen ainutlaatuisuudelle ja osa pitää niitä jopa hieman vanhanaikaisina. Joitakin historiallisen keskustan alueita kuitenkin remontoitiin ja se houkutteli myös paikallisia nauttimaan vanhan kaupungin tunnelmasta ja sinne palanneista ravintoloista ja baareista.

Kun pyörä oli kerran nytkähtänyt liikkeelle, sitä oli vaikea pysäyttää. Turistivirta jatkoi kasvuaan ja kaupunkiin alkoi tulvia rahaa. 2010-luvulla ulkomaiset pääomasijoittajat lähtivät mukaan remonttitalkoisiin, joskin eivät aivan pyyteettä, vaan tavoitteenaan korkein mahdollinen voitto. Tämä on tarkoittanut sitä, että talot on remontoitu pitkälti turismin ehdoilla, pääasiassa majoitustiloiksi ja ravintoloiksi. Tästä on seurannut luonnollisesti useita ongelmia. Pitkäaikaisilla vuokralaisilla ei ole enää varaa asua alueella ja he joutuvat lähtemään kodeistaan. Turistit ovat tulleet tilalle.

Rakentajille käsinmaalatut koristelaatat ovat myös haastavia. Viimeinen laattatehdas Portossa lopetti 1980-luvulla, joten korvaavien laattojen saaminen on työlästä. Muualla Portugalissa on vielä laattatehtaita, mutta ymmärrettävästi kukaan ei enää maalaa koristelaattoja käsin. On siis usein ollut helpompaa korvata koristelaatat joko yksivärisillä versioilla, tai tyytyä maalaamaan seinät.

Jossain vaiheessa koristelaattojen katoamisuhka tiedostettiin ja lainsäädäntö tuli hätiin, jotta omaleimainen laatta-arkkitehtuuri säilyisi Porton katukuvassa. Tämä ei kuitenkaan ole onnistunut täysin estämään laattojen tuhoamista. Onneksi ääneen on päässyt muutama aktiivinen vaikuttaja, jotka tekevät arvokasta kulttuurihistoriallista työtä laattojen säilyttämiseksi. Osallistuin heidän parituntiseen työpajaansa, joka oli todella mielenkiintoinen tietoisku. Kerron teille siitä enemmän tämän kirjoituksen 2. osassa.

Tyypillisiä myytävänä olevia ja remonttia odottavia taloja Porton keskustassa.