Mitä kuuluu? Millaista siellä on?

Joku kysyi minulta, mitä kuuluu. Ajattelin vastata hieman pidemmin, sillä hieman yli kolme viikkoa Porton marraskuuta on takana ja monenlaista kuuluu. Täällä on ollut kivaa. On ollut ihanaa huomata, miten 10 vuoden aikana on rakentunut merkityksellisiä ihmissuhteita ja että tänne on hyvä tulla aina uudestaan ja uudestaan. 

Lisäksi pidän tästä paikasta kaupunkina. Tämä on juuri sopivasti erilainen, mutta kuitenkin vielä sopivasti eurooppalainen. Asiat ovat herkullisesti rempallaan, eläminen täällä on Suomeen verrattuna edullista ja luonto niin kovin erilaista kuin kotimaassa. Luovuuden kannalta on virkistävää vaihtaa maisemaa ja saada uusia vaikutteita ja näkökulmia. Kun keramiikkapajalla piti suunnitella laattakuvio, jossa tiivistyisi minun Portoni, suunnittelin siihen värikkäitä rakennuksia, Douro-joen ylittävän sillan, jonka ylätasanteelta on taianomaiset näkymät ja appelsiinipuun. Näistä viimeisin on ollut yksi suurimman vaikutuksen tehneistä asioista minulle alusta alkaen ja paikalliset ystäväni siitä lempeästi minua pilkkaavat.

Alla olevat kuvat on otettu keskeneräisistä keramiikkatöistä. Ne ovat vielä lasittamattomia ja tulevat uunista ulos hyvin eri näköisinä.

Mutta kuuluu tänne muutakin. Turistina ja ulkopuolelta tulleena täällä on helppo elellä. Toista se on paikallisilla elää täällä huonolla palkalla ja pitkiä työviikkoja tehden. Korkeakoulutetuista ystävistäni monet tienaavat täällä noin 1000€ kuukaudessa. Useat turismin parissa työskentelevät menevät minimipalkalla, joka on muutaman satasen tuosta vielä alhaisempi. En yhtään ihmettele täällä vallitsevaa tyytymättömyyttä olosuhteisiin, politiikkaan ja julkisiin palveluihin. Välillä hävettää ajatella, kuinka etuoikeutettu on niin monen asian suhteen.

Kun päätimme tulla tänne marraskuuksi, tiesin, että Atlantti tulee hellimään meitä sateella. Siitä prutakosta kun ei vesi ihan heti lopu, vaikka kuinka sataisi. Ja on sitä sadetta tullutkin, välillä ukkosen kera kaatamalla ja muina aikoina hienona suihkepullomaisena tihkuna ja erivahvuisina sumuina. Hyvä puoli kosteudessa on se, että iho ei kuivu liikaa ja hiukset kihartuvat kauniisti. Talven lähestyessä lämpötila laskee, ja vaikka se pysytteleekin Portossa nollan yläpuolella, on viileys väliin niin hyytävää, ettei sitä pääse pakoon missään. Monista kodeista puuttuu lämmitysjärjestelmä ja talojen eristykset ovat olemattomia. Kylmyys pureutuu väliin niin syvälle sieluun, että sisäelimetkin tuntuvat vaipuvan hypotermiaan. Se seuraa mukana sänkyyn, suihkuun, aamupalalle, kadulle, keramiikkastudiolle ja lounasravintolaan.

Seuraavat kuvaterveiset ovat ystäviemme tiluksien läheltä vuorilta, jossa vuorotellen olimme joko sateessa, pilvessä tai sumussa. Keskimmäinen kuva on korkealta avautuvalta näköalatasanteelta, alin Amaranten kaupungista.

Koska kokemus on opettanut, että Portugalissa taistellaan kosteuden kanssa ja jäädytään muulloin, paitsi kesällä, valitsimme vuokra-asuntomme sillä perusteella, että täällä on jokin lämmitysjärjestelmä. Asunnossa on ilmalämpöpumppu, mikä ajatuksen tasolla tuntuu melkoiselta luksukselta. Teoriassa siis meidän pitäisi kyetä viilentämään ja lämmittämään tämä juuri sellaiseksi kuin haluamme. Käytännössä ilmalämpöpumppu on kuitenkin sisältä niin pahasti homeessa, että sen käynnistäminen aiheuttaa lämpimänkostean hometussahduksen, joka leviää koko pieneen kaksioon.

Kolmen viikon sateet ovat aiheuttaneet myös sen, että kylpypyyhe ei enää kuivu suihkujen välillä ja ensimmäinen kosteudesta ummehtunut t-paita on pitänyt heittää pois, koska edes pyykkikone ei sitä enää pystynyt pelastamaan. Onneksi vielä ei kaapista ole löytynyt homehtuneita housuja, mikä tapahtui seitsemän vuotta sitten, kun asuimme Almadassa ja koko talo kylpi homeessa. 

Lisäksi ongelmana on pyykinpesu. Koska asunnon käytössä oleva pesukone linkoaa pyykit ehkä kymmenen kierroksen minuuttinopeudella, ei märkien vaatteiden kuivattelu huoneistossa onnistu edes lämpimien ajatusten voimalla. Aikaisemmin yritimme käyttää ilmalämpöpumppua pyykinkuivaukseen, mutta se vei meidät lähinnä ojasta allikkoon. Tänään alistuin, ja lähdin pyykkien kanssa itsepalvelupesulaan, jossa on kuivausrumpu.

Mutta kiitos kysymästä, kaikesta huolimatta täällä on ihan hyvä olla. Loppuviikosta pääsemme ihastelemaan paikallista joulunavausta ja jouluvalojen syttymistä ja reilun viikon päästä olemmekin jo kotona. Kaipaan erityisesti jo omaa lattialämmityksellä varustettua suihkua, lämmintä kotia ja pyykinpesukonetta.