Turistikojut myyvät jos jonkinlaista laatta-aiheista postikorttia ja tuliaista. Halutessaan azulejos-kuvioilla koristeltuina saa vaikkapa muistikirjan, korvakorut tai olkalaukun. Turisteille laatat ovat valokuvien suosikkiaiheita. Pelkästään matkailijoiden voimin ei laattakulttuuria kuitenkaan pystytä säilyttämään, ja tähän ongelmaan ovat tarttuneet myös kaksi naista, joiden kunnianhimoisena tavoitteena on tallentaa kaikki Portosta löytyvät laattakuviot tietopankkiin ja samalla puhua laattojen säilyttämisen ja laattataiteen puolesta.
Os Azulejos do Porto on projekti, jossa pyritään vapaaehtoisten avulla keräämään valmistustiedot kaikista Porton alueen seinälaatoista. Jokainen kuviotyyppi myös tallennetaan kuvana, sekä sijoitetaan kartalle. On arvioitu, että erilaisia kuvioita on jopa tuhat. Tehtävää siis riittää, varsinkin kun osa laatoista on jopa 1700-luvulta. Projektin taustalla toimii Gazete Azulejosin kaksi naista, jotka järjestävät toiminnan rahoittamiseksi laattamaalaustyöpajoja. Parin tunnin mittaisessa workshopissa kuullaan lyhyt tietoisku laattojen historiasta ja harjoitellaan itse laattojen käsinmaalausta sabluunojen avulla. Gazete Azulejos on mainittu myös Helsingin Sanomien Portoa käsittelevässä artikkelissa lokakuussa 2019.
Muistan itse ensimmäisen kerran Portoon saavuttuani ihmetelleeni "kylpyhuonekaakeleita" pitkin kaupunkia. Pian niihin kuitenkin tottui, enkä sen koommin niiden historiaan tai valmistustapaan kiinnittänyt huomiota. Nyt ääni kellossa on kuitenkin toinen tutustuessani nimenomaisesti Porton keramiikkaperinteisiin. Olen suorastaan ahminut kaiken opin, mitä aiheesta olen onnistunut saamaan.
Gazete Azulejosin työpajassa maalasin kaksi laattaa. Tehdasvalmisteisille keraamisille laatoille oli valmiiksi levitetty kerros jauhemaista lasitetta, jota ei oltu vielä uunissa sulatettu kiiltäväksi lasitekerrokseksi. Veteen sekoitettu väripigmentti siveltiin jauheen päälle muovisten sabluunojen avulla. Pienen värivirheen pystyi lasitteen pinnasta ohuesti rapsuttamaan pois, mutta muuten jauhepinnan kanssa piti olla melko varovainen. Värisävyjä säädeltiin veden ja pigmenttijauheen suhdetta muuttamalla. Kaikkein vaaleimmat sävyt eivät juuri vettä kummemmilta näyttäneet, joten välillä meni arvailuksi mihin kohtaan laattaa väriä on jo levittänyt ja mihin ei.
Laatat laitettiin lasituspolttoon heti pajan jälkeen ja muhittuaan aikansa reilussa tuhannessa asteessa sai omansa hakea seuraavana iltana. Omia töitä tuli ensin tietenkin tarkasteltua melko kriittisessä valossa, mutta samalla huomasin, että ihan jokaisesta käsinmaalatusta seinälaatasta rakennusten seinissä näkee siveltimenvedot ja epätäydellisyydet. Niiden täytyy olla siis osa käsityön ja azulejon sielua. Yksittäinen käsinmaalattu laatta on myöskin mielenkiintoinen kohde tutkia maalaustekniikkaa. Tarkastelemalla päällekäisiä värikerroksia, rajakohtia ja siveltimenvetojen suuntia voi päätellä, millaisia sabluunoita maalaamiseen on käytetty.
Keramiikkapajalla olen jatkanut laattatekniikoiden opiskelua. Kipsimuotin avulla valmistin muutaman perinteisen reliefilaatan, jotka ovat vielä polttamatta ja lasittamatta.
Kokeilin myös toista perinteistä laattamaalaustekniikkaa, jossa hiilitäytteisellä pussukalla tuputetaan rei'itetyn mallin läpi hiilipölyä lasitejauhepinnalle. Sen jälkeen työ maalataan hiilipiirroksen mukaisesti. Ideana on se, että hiili palaa korkeassa poltossa pois, eikä apuviivoja tai pisteitä näe enää valmiista työstä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti