Keramiikkastudio, jossa työskentelen harjoitteluni ajan, sijaitsee 1800-luvulla rakennetussa monikerroksisessa talossa Ribeiran alueella. Tämä on vielä niitä taloja, jotka ovat lähes alkuperäisessä asussaan. Rakennus huokuu rappioromantiikkaa ja historiaa. Portaikot ovat puiset ja lattiat leveää, kulunutta lankkua. Seinät on muurattu isoista kivenlohkareista ja katto on monen metrin korkeudessa. Tiloihin on jätetty kauniita alkuperäisiä kokopuisia toimistokalusteita, vastaanottotiskejä ja seinälokerikkoja. Jotain remonttiakin sinne on jokunen vuosikymmen sitten tehty, sillä mukavuuksina ovat vesivessa, alumiiniset liukuovi-ikkunat ja kylmä juokseva vesi. Keittiötä ei tiloissa ole. Käsienpesuvesi juoksutetaan lavuaarista vapaasti virtaavan vesiputouksen lailla takapihan sammaloituneeseen valokuiluun, josta se kuulemma valuu alakerrassa olevan ravintolan keittiöön. Rankkasateella koko talo tulvii, ja tarina kertoo, että joskus sisäseinissä on kasvanut sieniä (siis niitä itiöemiä). Muuten tilaa koristaa eri taiteilijoiden keramiikkatöiden varjoon jäävä home epätasaisina laikkuina. Kaikista epäkohdista huolimatta pidän tilasta todella paljon. Seinät kätkevät sisäänsä salaisuuksia, tuoksuissa on monenlaisia tarinoita ja kulmissa vähän kummittelee. Kun tilaan sijoitetaan vielä työskentelemään kourallinen etelä-eurooppalaisia keraamikkoja, yksi suomalainen, sekä omanarvontuntoinen kissa, on ateljeetunnelma kohdallaan!
 |
| Vila Nova de Gaian puolelta marraskuun tihkusateessa otettu kuva. Vastarannalla Porto ja Ribeira. |
Olen kuullut, että sijoitusyhtiöt ovat tähänkin taloon silmänsä iskeneet ja todennäköisesti tämän talon vuokralaiset kohtaavat saman kohtalon kuin naapurikortteleissakin. Lähtö tulee, talo remontoidaan nykyaikaiseksi ja uudet vuokralaiset valittaneen niiden joukosta, jotka maksavat eniten. Joillakin erityisperusteilla, kuten historiallisilla syillä, voi entisiin tiloihin palata vuokralle, mutta en tiedä koskeeko se tätä keramiikkapajaa.
 |
| Marraskuista katutunnelmaa keramiikkapajan liepeiltä. |
Työskentelin tässä keramiikkastudiossa vuonna 2010 muutaman kuukauden. Asuin silloin ensimmäistä kertaa ulkomailla, kaukana kotoa, ja kaikki tuntui ihmeelliseltä ja monia uuden kulttuurin asioita opeteltiin puhtaasti kantapään kautta. Ilmeisesti olen niihin aikoihin tehnyt ikimuistoisia huomioita Portugalista ja ylipäätään maisemanvaihdoksesta ja kulttuurieroista, sillä pajan omistaja jaksaa yhä viihdyttää itseään ja asiakkaitaan lähes 10 vuoden takaisilla sattumuksilla ja keskusteluilla. Maineeni tuntuu jännittävällä tavalla kiirivän edelläni. "Ai! Sinä olet se
finlandesa, joka..." Ja sitten lausetta jatketaan jollain muinaismuistolla, mikä on kymmenessä vuodessa saavuttanut jo lähes legendaarisia piirteitä. Jos tätä ilmiötä miettisi vakavasti, voisi mieleen juolahtaa pohtia, kuinka usein ulkomaalaiselle annetaan se surullisen hauskan pellen rooli, mutta tätä olen pohtinut jo niin useasti täällä blogissa, että tällä kertaa keskityn lähinnä maineeni vahvistamiseen, jotta se kulkisi edelläni vielä toisetkin 10 vuotta. Hah!
Tässä on
linkki keramiikkapajan portugalinkielisille kotisivuille. Sivuilta löytyy mm. valokuvia ja video pajalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti